EKTA2006 Filosofinen ihmistutkimus : Ihmisen tutkimisen perusteet (5 op)

"Hartmut Rosan Resonanssi"

Paljon keskustelua herättäneessä teoksessaan Resonanssi (2016) Hartmut Rosa tarjoaa uuden systemaattisen näkemyksen ihmisenä olemisesta. Teoksen keskiössä on resonanssin käsite, jonka mukaan mielekäs suhde itseen, toisiin ihmisiin ja maailmaan kokonaisuudessaan perustuu kontrollin ja ennakoimattomuuden – itsemääräämisen ja tietyn myönteisen vaikutusalttiuden – väliseen herkkään tasapainoon, tai kuten Rosan akustinen analogia asian ilmaisee, ”kahden omilla taajuuksillaan värähtelevän ääniraudan harmoniaan”. Yhdistäen ansiokkaasti filosofisen antropologian, fenomenologian ja kriittisen yhteiskuntateorian näkökulmia neurotieteiden ja psykologian tuoreimpiin löydöksiin, Rosa valottaa – lukuisin esimerkein hengittämisestä nauramiseen ja taiteesta urheiluun – resonoivan elämän ruumiillisia, emotionaalisia ja kognitiivisia ehtoja sekä sen historiallisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia puitteita.

Resonanssilla on myös normatiivinen ulottuvuutensa. Rosan teosta motivoi sokraattinen kysymys hyvästä elämästä ja huoli modernin länsimaisen yhteiskunnan monista kriiseistä (ympäristö, demokratia, psykologia). Siinä missä moraalifilosofia on viime vuosikymmeninä rajoittunut pohtimaan itsemääräämistä ja taloudellista oikeudenmukaisuutta ja jättänyt hyvän elämän pohdinnan jokaisen henkilökohtaiseksi kysymykseksi, Rosa mukaan resonanssin käsite mahdollistaa tämän kysymyksen elvyttämisen ilman sortumista demokraattisen moniäänisyyden holhoavaan vaientamiseen. Kysymyksen elvyttäminen on Rosan mielestä jopa välttämätöntä. Niin tärkeää kuin itsemäärääminen ja resurssien oikeudenmukainen jakautuminen ovatkin, on oleellista kantaa huolta myös kyvystämme resonanssin edellyttämään vaikutusalttiuteen, jota yksilön tarpeita huomioiva moderni yhteiskunta toisaalta lisää, mutta toisaalta typistää kiihtyvän yhteiskunnallisen muutoksen, uusliberalistisen kilpailueetoksen ja vieraannuttavien kulttuuristen ihanteidensa välityksellä.

Seminaarissa punnitaan Rosan väitteitä ja niitä vastaan suunnattuja kriittisiä puheenvuoroja. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. Millaiseen tieteelliseen näyttöön ja filosofisiin argumentteihin resonanssin käsite perustuu? Miten Rosa perustelee näkemyksensä hyvästä elämästä ja miten hän välttää syytökset moralistisuudesta? Samalla sivutaan myös filosofisen ihmistutkimuksen avainkysymyksiä, kuten: Mistä ihmisluonto muodostuu? Ohjaavatko historiaa yksilöt vai rakenteet? Mikä on yksilön ja yhteiskunnan suhde? Mitä on hyvä elämä (ja kuka sen määrittelee)?