Kognitiotieteen maisteriohjelma

Kognitiotiede on monitieteinen, erilaisia ihmistieteellisiä ja teknisiä aineita yhdistävä tieteenala, jonka tutkimuskohteita ovat mieli, kokemus, ajattelu ja älykkyys.

Kognitiotieteen maisteriohjelmassa koulutetaan monitieteisiä ihmisen ja teknologian vuorovaikutussuunnittelun osaajia, joilla on korkeatasoinen ihmistieteellinen menetelmäosaaminen kognitiotieteen ilmiöiden tutkimiseen. Maisteriohjelman opinnoissa käsitellään kognitiotieteen keskeisiä kysymyksiä, käyttäjäpsykologiaa, ihmisen ja teknologian välistä vuorovaikutussuunnittelua ja sen perusteita ja periaatteita, käyttäjätutkimusta sekä ihmistieteellisiä tutkimusmenetelmiä. Opiskelija saa maisteriohjelmassa valmiudet toimia ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen asiantuntijana vaativissa suunnittelu-, arviointi- ja kehitystehtävissä. 

Tiedolliset osaamistavoitteet:

Maisterin tutkinnon suoritettuaan opiskelija ymmärtää keskeiset kognitiotieteelliset käsitteet ja teoriat sekä näiden merkityksen ihminen–teknologia-vuorovaikutussuunnittelun kontekstissa. Teoreettiset kurssit antavat opiskelijalle käsitteistön, jonka avulla opiskelija osaa tarkastella ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta tieteellisesti pätevästi. Erityisfokus on kognitiotieteen ja käyttäjäpsykologian peruskäsitteistössä, mutta opiskelija saa valmiudet omaksua korkeatasoisessa vuorovaikutussuunnittelussa tarvittavia näkökulmia myös muilta ihmistieteiden aloilta. Opiskelija hallitsee kognitiotieteen sekä valitsemiensa muiden ihmistieteellisten oppiaineiden keskeiset käsitteet ja periaatteet tasolla, joka antaa valmiudet tieteellisen tiedon rakentamiseen näillä tieteenaloilla ja hyödyntämiseen vuorovaikutussuunnittelussa.

Tutkinnon suoritettuaan opiskelijalle on muodostunut yleiskuva siitä, millaista tietoa ihmistieteet voivat antaa ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen suunnittelulle. Opiskelijalla on näkemys kognitiotieteen historiallisesti merkittävistä diskursseista ja mahdollisuus arvioida nykypäivän keskusteluja historiallisia taustoja vasten.

Opiskelijalla on ymmärrys empiirisen tutkimuksen tekemiseen liittyvistä metodologisista periaatteista käyttäjätutkimuksen ja ihmislähtöisen teknologian suunnittelun kontekstissa. Opiskelija tietää, miten voi analysoida ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta teknologisten artefaktien ja palveluiden suunnittelua varten sekä ymmärtää miksi teknologiasuunnittelun tulee perustua kognitiotieteelliseen tutkimustietoon. Opiskelija tuntee argumentoivan suunnittelun peruskäsitteet sekä käytettävyys- ja käyttäjäkokemussuunnittelun keskeiset ideat syvällisellä tavalla.

Taidolliset osaamistavoitteet:

Menetelmäopetus antaa opiskelijalle valmiudet sekä numero- että tekstipohjaisten aineistojen käsittelyyn, että tutkimustulosten ja teorian soveltamiseen vuorovaikutussuunnittelussa. Opiskelija saa valmiudet sekä laadulliseen että määrälliseen käyttäjätutkimukseen ja määrällisten tulosten tilastolliseen analyysiin. Opiskelija osaa kuvata sekä analysoida teksti- ja numeromuotoista dataa. Opiskelijalla on hyvät valmiudet osata soveltaa opittua omassa empiirisessä tutkimustyössä.

Harjoitustöissä opiskelija yhdistää teoreettisen ja menetelmäosaamisen laajempiin, praktisiin suunnittelu- ja arviointitöihin. Harjoitustöiden aiheet tulevat käynnissä olevista tutkimusprojekteista tai liike-elämästä. Opiskelija kykenee käytännön harjoitusten kautta soveltamaan oppimaansa ja erikoistumaan syvemmälle mielenkiintonsa kohteisiin, tai suunnittelukohteisiin, jotka liittyvät keskeisellä tavalla hänen ammatilliseen taustaansa.

Tutkinnon suoritettuaan opiskelijalla on kyky ideoida, suunnitella, toteuttaa ja raportoida korkealaatuinen käyttäjätutkimus, sekä kyky soveltaa tutkimustuloksia ja vuorovaikutussuunnittelun perusperiaatteita vuorovaikutusominaisuuksiltaan korkeatasoisten tuotteiden ja palveluiden suunnittelussa. Opiskelija osaa arvioida vuorovaikutussuunnitteluratkaisujen käytettävyyttä, toimivuutta, hyödyllisyyttä sekä kokemuksellisia ominaisuuksia. Opiskelijalla on kyky argumentoida suunnitteluratkaisujen puolesta tai niitä vastaan perustaen argumenttinsa ymmärrykseen käyttäjien kognitiivisista ja affektiivisista prosesseista.

Opiskelija saa valmiudet tutkimustulosten kriittiseen tarkasteluun ja argumentoivaan ihmiskeskeiseen vuorovaikutussuunnitteluun. Argumentoivassa vuorovaikutussuunnittelussa suunnitteluratkaisut perustuvat käyttäjiä koskevaan tutkimustietoon. Opiskelijalle on kehittynyt kyky huomioida teknologian suunnittelussa suunnittelutyön kannalta keskeiset käyttäjäpsykologiset kysymykset ja selityskehykset. Opiskelija osaa hankkia tietoa vuorovaikutussuunnitteluun liittyviltä tieteenaloilta, arvioida tietolähteitä kriittisesti sekä soveltaa hankittua tietoa tarkoituksenmukaisesti. Opiskelija osaa argumentoida tavalla, joka osoittaa tieteellistä ajattelua. Tutkinnon suoritettuaan opiskelijalla on ymmärrys ihminen–teknologia-vuorovaikutusalan tutkimuksesta, sekä valmiudet osallistua alan tutkimusten toteutukseen. Opiskelija kykenee seuraamaan alalla tapahtuvaa kehitystä ja osaa hyödyntää sen tarjoamia mahdollisuuksia työelämässä.

Opiskelija osaa myös sanallistaa, arvioida ja kehittää omaa osaamistaan ja oppimistaan sekä omaa valmiudet työskennellä asiantuntijana teknologian

tutkimus-, suunnittelu-, arviointi ja kehitystehtävissä, joissa keskiössä

on ihmisen ja teknologian vuorovaikutus.

Asenteelliset osaamistavoitteet:

Opiskelija ei kehitä teknologiaa teknologian vuoksi, vaan pyrkii aktiivisesti ratkaisemaan teknologian avulla ihmiselämän ja yhteiskunnan suuria ongelmia ja haasteita.

Opiskelijalla on tutkiva ja analyyttinen ote kohtaamiinsa ilmiöihin.

Opiskelijalla on kriittinen, erilaisia näkökulmia syntetisoiva lähestymistapa teknologiaan ja tutkittuun tietoon.

Opiskelija pyrkii analyyttiseen ajatteluun ja argumentoivaan keskusteluun.

Opiskelija osaa toimia hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti.

Opiskelija ymmärtää tieteellisen ajattelun ja tiedonhankinnan merkityksen oman itsensä, ammattinsa ja yhteiskunnan kehittämisessä.

Osaa viestiä ja toimia monikulttuurisessa ja -kielisessä ympäristössä ja ymmärtää, että työelämässä tiimit ovat usein monikulttuurisia, jolloin vuorovaikutustilanteisiin vaikuttaa oman alakohtaisen osaamisen lisäksi toimijoiden kulttuurilliset ja kielelliset valmiudet.

Opiskelijalla on halua ja valmiuksia oppia uutta kognitiotieteen, ihminen–teknologiavuorovaikutuksen ja käyttäjätutkimuksen alalta koko ammatillisen uransa ajan.

Kognitiotieteen maisterin tutkinnon suoritettuaan opiskelija

1. hallitsee ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen kognitiotieteellisen analyysin

2. osaa kerätä ja analysoida tietoa ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta tieteellisesti pätevin ja luotettavin menetelmin

3. kykenee argumentoimaan vuorovaikutteisen suunnittelun ratkaisuja ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta koskevan tieteellisen tiedon avulla.

Peruspilarit:

1. Syvällinen ymmärrys ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksen kognitiivisista perusteista

2. Taito kerätä luotettavaa ja hyödyllistä tietoa ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta

3. Kyky perustella tieteellisesti teknologiset suunnitteluratkaisut